Juuri-blogi
 

23.2.2017

Matkailu avartaa - ikääntyneiden asemasta ja kaltoinkohtelun torjunnasta Filippiineillä

 

Kaakkois-Aasiassa sijaitseva noin 100 miljoonan asukkaan saaristovaltio Filippiinit lasketaan kehitysmaiden, mutta myös Aasian nousevien talousmaiden joukkoon. Kyseessä on ikäpyramidin perusteella vielä suhteellisen nuori yhteiskunta, jossa ikääntyneet ovat kuitenkin väestön nopeiten kasvava ikäryhmä. Väestön vanheneminen tulee seuraavien parinkymmenen vuoden kuluessa vaikuttamaan olennaisesti myös Filippiinien talouteen sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen kehitykseen. Viidesosa filippiiniläisistä eli köyhyydessä vuonna 2015. Vain reilu neljäsosa (28%) maan ikääntyneistä sai eläkettä samana vuonna, sillä valtion eläke on rajattu vain virallisilla sektoreilla työskenteleville. Harva kuitenkaan saa edes nauttia pitkistä eläkevuosista; miesten keskimääräinen eliniän odote on 67 vuotta, naisten 72 vuotta. HelpAge International listaa Filippiinit sijalle 50 (=kohtalainen) AgeWatch -indeksissään, joka mittaa ikääntyneiden sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia globaalisti. Vertailun vuoksi, Suomi sijoittuu sijalle 14 (=korkea).

Saavuin Filippiinien pääkaupunkiseudulle helmikuun alkupuolella suorittamaan kehitystutkimuksen maisteriopintoihini kuuluvaa tutkimusharjoittelua. Kolmen kuukauden ajan kerään kyselytutkimuksen, haastattelujen ja fokusryhmäkeskustelujen kautta tietoa paikallisten ikäihmisten (fil. lolos and lolas) näkemyksistä heidän terveyteensä, elämänlaatuunsa sekä paikallisiin terveyspalveluihin liittyen. Kirjallisuuskatsauksella muodostamani käsityksen valossa oletin kohtaavani pääosin haavoittuvan, jopa marginalisoidun ihmisryhmän. Ensimmäisten viikkojen ja kohtaamisten valossa totesin tuominneeni tilanteen rajallisten tietojen sekä yksiulotteisten kulttuuristen silmälasien läpi. Ikääntyneet ovat pääosin Filippiineillä aktiivinen osa yhteiskuntaa ja järjestäytyneet 450 koko maan kattavan yhdistyksen (OPO, Older Persons Organization) voimin. 40 000 jäsentä valvoo ikääntyneiden oikeuksia ja pyrkii paikallisesti kehittämään maataan ikäihmisten pyrkimykset ja tarpeet huomioon ottaen.

Kansalaisjärjestöjä maassa on asukaslukuun suhteutettuna eniten koko Aasiassa, paikaten tuottamillaan peruspalveluillaan sekä humanitaarisella toimintavalmiudella mailman katastrofialtteimpien maiden joukkoon kuuluvan julkisen sektorin puutteita. Tutkimustani paikallisesti ohjaavan järjestön COSEn terveysohjelmien alaisuudessa ikääntyneet rahoittavat yhdistystoimintaansa muun muassa pyörittämällä omaa apteekkiaan sekä toimimalla yhteisöissään kotihoidon, psykososiaalisen tuen, hieronnan sekä vaihtoehtoisen lääketieteen vapaaehtoisina. Joka yhteisössä toimii myös koulutuksen tehtävään saanut gerontologi (community gerontologist), ikäihminen hänkin, sekä vapaaehtoisia, jotka järjestävät terveystiedon koulutuksia (health education sessions). Yhteisö -käsite (community) on erittäin tärkeä paikallisesti. Ehkä tätä kuvastaa myös se, kuinka pilotoidessani tutkimukseeni kuuluvaa kyselylomaketta, kymmenen ikääntyneen joukosta suurin osa nimesi päävastuun terveydestään kantavan joko perheen tai yhteisöorganisaation - itsensä sijaan. Siinä missä myös aiemmat eurooppalaiset vieraat ovat kuulemma ihailleet paikallisten ikääntyneiden järjestäytyneisyyttä ja aktiivisuutta, paikalliset katsovat ihaillen eurooppalaisia hyvinvointivaltioita ja niiden takaamaa universaalia turvaa. Vaikka universaali kansaneläke vielä maasta puuttuu (ensimmäisiä tunnusteluja sen toteutumiseksi on tosin tehty), hallitus tukee yli 60 -vuotiaita takaamalla heille täysin ilmaiset terveyspalvelut sekä lukuisia verotuksellisia ja koulutuksellisia etuuksia. Ikäryhmä saa 20 prosentin alennuksen kaikista palveluista (mm. hotellit, ravintolat ja kylpylät), ja heille on varattu omat lukuisat parkkipaikkansa ja palvelujononsa niin ruokakaupoissa kuin valtion virastoissakin. Kirjallisuus osaakin kertoa, että perinteisesti filippiiniläinen kulttuuri on kannustanut ylisukupolviseen kanssakäymiseen ja suureen kunnioitukseen ikääntyneitä kohtaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että saatavilla olevat palvelut riippuvat huomattavasti ikääntyneen kotipaikasta (erityisesti kaupunki/maaseutu -akselilla) sekä yksilön toimintakyvystä. Perhe on perustuslain mukaan ensisijaisesti vastuussa ikääntyneen hoidosta, mikä toisinaan aiheuttaa lisähankaluuksia maassa, jossa työvoiman liikkuvuus on maailman suurinta.

Arkipäivän kunnioituksesta huolimatta Filippiineillä esiintyy toki ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua kuten kaikissa muissakin maissa. Kaltoinkohtelua ei ole vielä laissa suoraan kriminalisoitu, eli tapaukset käsitellään yleisten rikoslakien nimikkeiden alla.  Ongelman laajuus ja luonne Filippiinien kontekstissa on vielä pitkälti määrittelemätön johtuen tutkimuksen puutteesta. Se tiedetään, että suurin osa raportoiduista tapauksista tapahtuu perhepiirissä ja kohdistuu muistisairaisiin. Yritystä tilanteen parantamiseksi on kuitenkin kovasti. Ikääntyneiden kaltoinkohtelun kieltävää lakia yritetään parhaillaan saada kongressissa läpi. Tämän lisäksi hallituksen ministeriö (Department of Social Welfare and Development) on vastikään kehittänyt ja koonnut toimintakäytännöt koko maan kattavan yhtenäisen järjestelmän rakentamiseksi, joka takaisi kaltoinkohtelun tehokkaan tunnistamisen ja siihen puuttumisen. Työn alla olevassa käsikirjassa, jonka kirjoittaja tulee isäntäjärjestöstäni, hallitus määrittää kunnille toimintaohjeet ja protokollan  kaltoinkohtelutapausten raportoimiseksi, dokumentoimiseksi ja niihin puuttumiseksi kuntatasolla, mutta yhden yhtenäisen tietokannan alaisuudessa. Myös käsikirjaluonnoksessa kaltoinkohtelun painotetaan olevan yhteisön asia, jonka torjunnassa jokaisella yhteisön jäsenellä on oma roolinsa.

Maan suhteellisen vähäiset resurssit huomioon ottaen aloitteet ovat kunnianhimoisia, mutta esimerkillisiä. Uutisperspektiivi Filippiinejä koskien rajoittuu usein pelkkään kurjuuteen ja tällä hetkellä erityisesti nykypresidentin huumeiden vastaiseen sotaan. On kuitenkin monta asiaa, joista hyvinvoiva Suomi voi ottaa oppia suhteutumisessaan ikääntyneisiin. Edellä mainittu käsikirja sisältää myös monenlaisia hyödyllisiä työvälineitä, jotka tuon tiedoksi ja hyödyksi Suvantoon, Juuri-hankkeeseen sekä yhteistyökumppaneille, kunhan materiaali virallisesti julkaistaan. Matkailu avartaa lisäämällä näkökulmiamme ilmiöihin, mutta myös tarjoamalla mahdollisuuden astua oman kulttuurimme ja arkemme ulkopuolelle tarkastellen niitä jälleen kerran uusin silmin.

Kirjoittaja:

Henriikka Laurola

Asiantuntija, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry

Juuri-hankkeen koordinaattori 2013-2016
Quezon City, Filippiinit (helmi-toukokuu 2017)