Riskien tunnistaminen ja valmiuksien parantaminen

 

Uuden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämismallin valmistelu on edennyt ja eri puolilla Suomea odotetaan uuden järjestämistavan mahdollisuuksia turvata palveluiden saanti. Suomessa asuu yli 1,2 miljoonaa 65 vuotta täyttänyttä. Suuret ikäluokat ovat ikääntyneet ja heidän tuen tarpeensa kasvaa. Samanaikaisesti kuulemme lisääntyvästi uutisia kaltoinkohtelusta, johon on vaikea puuttua.

Ikäihmisten kaltoinkohtelukysymyksiä käsiteltiin eduskunnan kyselytunnilla 26.5.2016. Kunta- ja peruspalveluministeri Rehula kertoi, että kuntien ja maakuntien yhteistyössä on aloitettu uusien palveluohjausmallien rakentaminen. Mallit perustuvat hyviin käytäntöihin ja niitä levitetään koko maahan. Hyvä niin, sillä uudet toimintamallit ja varsinkin valmiudet muutoksiin vaativat aikaa. Etenkin asiassa, joka on niin arkaluontoinen, että siitä ääneen puhuminen on vaikeaa. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman (2013-2017) Juuri-hankkeen avulla olemme Oulussa päässeet asenteiden muutostyössä alkuun ja vaikutukset näkyvät varmasti tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Soten lupaus palveluiden turvaamisesta ikäihmisille on hyvä, minkä lisäksi asenteiden muutos ja omavalvonta vaativat vielä työtä.

Perustuslain (731/1999/19 §) mukaan suomalaisille turvataan yhdenvertaisuus, välttämätön hoiva sekä riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) luokittelee kaltoinkohteluksi terveyden ja turvallisuuden vaarantavan teon tai tekemättä jättämisen.

Kaltoinkohtelulle altistavia riskitekijöitä on selvitetty monien tutkimusten avulla. Kotihoidon ensisijaisuus hoitopaikkana on joskus riski sekä hoidettavalle että hoitajalle. Heikkokuntoista ikäihmistä voi hoitaa itsekin iäkäs puoliso, tytär tai poika. Riippuvuussuhde voi syntyä, kun toinen tarvitsee enenevästi apua ja toinen on riippuvainen yhteisasumisesta. Riittävä tuki hoitajalle ja yhteiskunnan tukipalvelut ovat useimmille hyvä vaihtoehto. Joskus yhteiselo ei onnistu ja tarvitaan osaajia, jotka tunnistavat riskit ja osaavat ketään tuomitsematta ottaa ottaa asian puheeksi sekä mahdollistaa osapuolille tarvittavia palveluita.

Valtakunnallinen kansalais- ja asiantuntijajärjestö Suvanto ry ylläpitää palvelevaa puhelinta. Laakson opinnäytetyön (2015) mukaan 83 ikäihmistä kertoi kokemuksistaan vuosina 2012 – 2014. Soittajat olivat kokeneet kaltoinkohtelua kuten hoidon laiminlyömistä, oikeuksien rajoittamista sekä huonoa kohtelua. Taloudellista hyväksikäyttöä oli kokenut 42 soittajaa. Käytännössä se tarkoitti esimerkiksi ikääntyneen varojen väärinkäyttöä tai päätäntävallan rajoittamista rahankäytössä. Riskejä voivat olla myös päihderiippuvuus, mustasukkaisuus, hoitajan uupuminen, tietämättömyys sekä väkivaltainen parisuhdehistoria, jotka voivat altistaa ongelmille henkilön sosiaalisesta taustasta tai varallisuudesta riippumatta.

Yhteiskunnan vastuulla olevissa laitoksissa voi myös tapahtua epäasiallista kohtelua. Ilmiön laajuutta kuvaa Valviran vuonna 2016 (25.2 – 18.3) tekemän kyselyn tulokset. Laitoksista kyselyyn vastasi 7406 työntekijää, joista 93% oli havainut jonkinasteista kaltoinkohtelua. Tutkimuksen mukaan perustarpeiden tyydyttämättä jättäminen oli yleisintä. Valmiudet hyvään hoitoon edellyttävät joskus omien asenteiden muuttamista, osaamisen lisäämistä sekä johdolta matalaa puuttumiskynnystä. Käytännössä ongelman tunnistaminen ja nopea puuttuminen auttavat sekä kotien että laitosten ongelmatilanteissa. Hyvä käytäntö on ns. huoli-viestin jättäminen ammattilaisille, jolloin asian selvittäminen on käynnistettävä ja tarvittaessa johdettava toimenpiteisiin.

Pitkän työuran vanhustyössä tehneenä ja Juuri-hanketta puuhaamassa olleena tunnistan muutamia asioita. Ensiksikin ongelmien ehkäisy auttaa parhaiten, mutta asenteiden muuttumisessa kymmenen vuotta on lyhyt aika. Toiseksi julkisuus ja avoin puhuminen arasta aiheesta muuttavat käytäntöjä vähitellen. Kaltoinkohtelua kokeneiden rohkaiseminen puhumaan kokemuksistaan julkisesti lisää tietoisuutta. Konkreettisissa tilanteissa luottamuksellinen kuuntelu ja vaihtoehtojen esillä pitäminen auttavat ihmisiä valintojen tekemisessä. Lisäksi erilaisten kaltoinkohtelusta aiheutuvien oireiden tunnistaminen vaatii herkkyyttä ja päivittyvää tietoa.

Tutkittua ja monialaista tietoa kansalaiset saavat kirjastoista, internetistä, lehdistä ja koulutuksista. Vanhustyön perus- ja erikoistumisopinnot saattavat tarvita uusia sisältöjä, jossa kaltoinkohtelun tunnistaminen on painoalueena. Työn ohessa tapahtuva työntekijöiden kouluttaminen ja omaehtoinen opiskelu lisäävät osaamista ja taitoja. Poikkitieteellinen tutkimus sekä poikkitoimijainen yhteistyö vaikeasti havaittavissa olevien ongelmien torjumisessa ovat osoittauneet tarpeellisiksi. Riskien tunnistaminen, valmiudet kohdata ongelma ja lisääntyneet taidot ovat realistisia tavoitteita. Ikäihmisten kaltoinkohtelua ei saa hyväksyä. Hyvä kohtelu ja arvokas ikääntyminen kuuluvat kaikille –  kotona ja vanhainkodissa.

Marja-Leena Timonen

YTM, eläkkeellä Oulun Seudun Mäntykoti ry:n johtajan tehtävästä